Samana vuonna 1899, toukokuun kahdeskymmenestoinen päivä
vietettiin häitä. Hilja seisoi Jaakon rinnalla Helsingin pitäjän vanhassa
kauniissa Pyhän Laurin kirkossa. He painoivat päänsä ottaakseen vastaan
kirkkoherran siunauksen, nousivat ja kääntyivät kohti kirkkokansaa. He olivat
nyt mies ja vaimo, eikä Hilja muistanut milloinkaan tunteneensa näin
huikaisevaa onnea, ei liioin tällaista Jaakon tuomaa turvallisuuden tunnetta.
Raili Mikkasen teos Hilja Yksi maailman ensimmäisistä (Robustos 2017) kertoo Hilja Pärssisen elämästä tosiasiat kohdillaan, mutta
kirjailijan vapaudella täydennettynä. Hilda Amanda Lindgren syntyi Halsualla
13.7.1876 pastori Karl Henrik Lindgrenin perheen kuopukseksi. Elettiin aikoja, jolloin naisilla ei ollut
äänoikeutta, ei valtaa edes omaan omaisuutensa, sillä avioliitossa naisen
omaisuuden hallinta oli miehen käsissä. Eikä tasa-arvosta muutenkaan tietoa,
sillä äänioikeus meni yleisestikin tulojen ja vaurauden mukaan, voisi sanoa manttaalien
mitalla. Niinpä tarmokasta, totista, kirjoittelevaa Hiljaa odotti haaste, johon
hän tarttui aavistamatta osaakaan sen seurauksista. Mentyään avioliittoon Jakko
Pärssisen kanssa, he lopulta siirtyivät opettajiksi Viipuriin, jossa Hiljan
silmät avautuivat etenkin köyhien lasten ja naisten kohtalolle. Kuin
huomaamatta etenkin Hiljaa liittyi erilaisiin seuroihin ja yhdistyksiin, joilla
oli aatteellinen, vasemmistolainen tausta. Siinä missä Hilja vielä luuli
liikkuvansa sosiaalidemokratiassa, hän olikin jo mukana jyrkemmissä seuroissa,
joissa saatettiin kulisseissa suunnitella vallankumoustakin.
Mikkanen kuljettaa tarinaa Hilja ja Jaakko Pässisestä
yhdessä sekä opettajina että yhdistysihmisinä Viipurissa ja sen jälkeen Venäjän
vallankumouksen sekä Suomen sisällisodan kautta pakomatkalle rajan yli
Venäjälle. Sitä ennen oli kuitenkin tapahtunut, että Suomeen oli saatu yleinen
ja yhtäläinen äänioikeus. Hilja oli myös yksi yhdeksästätoista maailman
ensimmäisistä kansanedustajista vuonna 1907! Yhdeksän valituista naisista oli
sosiaalidemokraatteja. Hiljan intohimoksi tuli lasten- ja naistensuojelu, mutta
lähinnä koulutuksellisesti, jota kautta sitten pääsisivät kiinni parempaan
elämään. Mikään kovin moderni naisasialiikkeen ajaja pastorin tytär ei ollut,
sillä tämä lapseton nainen ei hyväksynyt vapaata rakkautta ja torjui
syntyvyyden säännöstelyn, jonka varsinkaan ei voida katsoa ajaneen naisten
etua. Sitten syttyi sisällissota, joka valkoisten lähestyessä Viipuria ajoi
pariskunnan pakomatkalle läpi Venäjän, josta oli tarkoitus uusilla passeilla
päästä pakoon vaikka Yhdysvaltoihin. Jekaterinburgissa Pärssiset yrittivät
kurkkia korkean lauta-aidan takana olevaa taloa, jossa Nikolai II:n perheineen
odotti kammottavaa kohtaloaan. Mitään myötätuntoa Hilja ei tuntenut tsaariparia
kohtaan, vain lapsia hän sääli. Lopulta kun kaikki reitit näyttävät suljetuilta
Pärssiset päättävät palata Suomeen – ja saada tuomionsa. Hiljalle lankesi
elinkautinen syyttäjän vaatiman kuolemantuomion sijasta. Syyte oli valtiopetos.
Yllättäen Hilja kuuli Jaakon tuomion olevan vain avunanto valtiopetokseen eli
kahdeksan vuotta.
Jaakko oli oikeudessa puolustautunut sanomalla, että oli
vain seurannut vaimoaan.
Minkälainen on mies, joka pelastaakseen nahkansa hiipii
naisen selän taakse, syyttää kaikesta vaimoa?
Hiljan tarina kulkee vilkkaassa agitsioonissa, sen seurauksissa
niin hyvässä kuin pahassa ja tietysti eduskuntatyössä, mutta vierellä kulkevat
sairaalalukujen pitkät tunnit Hiljan sairastuessa vakavasti. Sairaalan
hiljaisuudessa pontevuus ei häiritse omien ajatusten kuulemista. Yhä uudelleen
hän kertaa tapahtuneet asiat ja sairauden uusittua vieläkin syvemmin. Kilpailu
on ohi, paljon on saavutettu, mutta myös menetetty.
Marras, marras, marras. Se hän oli. Kuollut maailmalta,
kuollut sisältä, pimeää täynnä kuin tämä marraskuinen iltapäivä, jona hän
käveli Hämeenlinnan naisvankilan portista sisään.
Raili Mikkanen on minusta suuresti tutkijamainen
tietokirjailija, joten tämäkin teos sopisi hyvin vaikka koulujen lukemistoon.
Monikaan nuori ei tajua mitään naisen asemasta ennen äänioikeutta, ei sitä,
mitä sisällissota teki kansallemme, ei tunne niitä haavoja, jotka tuntuvat
edelleen monissa suvuissa, kun veli kävi veljeä vastaan. Niitä haavoja
parantelemme vieläkin. Hilja –teoksen tärkeys on sekä yleinen että yhtäläinen
äänioikeus kuin siinä, että Hilja kuului maailman ensimmäisiin
naiskansanedustajiin. Kirjan kiinnostavuus on Pärssisten pakomatka
Venäjällä, kun ei tiedä, kummat ensin saavuttavat minkäkin paikkakunnan, valkoiset
vai punaiset. Luvut Pietari, Moskova, Jekaterinburg, Sarapul...Ja Sarapulissa
Hilja ja Jaakko jopa viipyivät. Paikoin odotin pakomatkalta enemmän
pakahduttavuutta ja pelkoa, sillä kaikkihan oli mahdollista, mutta ilman mitään
suuria tunteita ja paniikkeja pariskunta selvisi käsittämättömästä
seikkailustaan. Kirjan lopussa kirjailija antaa Hilja Pärssisen elämästä
vaikuttavan tiivistelmän aina Muistojen puutarhaan asti.
Suljetun uutimen takana miksi
lamppu niin himmeesti palaa?
- Toisilleen tuli vierahiksi
kaksi jotka sen salaa.
Himmeni lamppu, ja öljy kuivi,
uutta ei vuoda mistään.
Viety on torille morsiushuivi
kätköistä pyhäisistään.
Suljetun uutimen takana janoo
kuihtuen palsamin kukat.
Yöunen lohtua turhaan anoo
sammuneet ihmisrukat.
Palsamin kuollehet kukkaset putoo,
kellastuu joka lehti.
Hämärän lukki seittiä kutoo. -
Rakkaus kuolla jo ehti.
*****